Noctuidae - yökköset

Noctuinae - yökköset

sukuryhmäEuroopassa      Suomessa    
Apameini44 sukua119 lajia32 sukua63 lajiakorsiyökköset

 

Apameini - korsiyökköset II

 

Luperina -suku

Euroopassa 9 lajia, joista yksi tavattu Suomesta

30 - 40 mm
Luperina testacea, lounaanpeittoyökkönen
  • Luperina -suvun ulkopuolella ei samannäköisiä lajeja
    • etusiipien pohjaväri vaaleahko, kellanruskea, naarailla yleensä tummemmanruskea
    • munuaistäplä erottuu pohjaa vaaleampana
    • ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun väli vaalea, selvästi erottuva
    • aaltoviirun ulkopuoli muuta siipeä tummempi
    • puhtaan valkoiset takasiivet, naarailla reunoista hiukan tummuneet
  • koko keskisarake voi olla kokonaan tummempi kuin kuvan yksilöllä
  • aaltoviirun erottuu heikosti, palasina
  • koiraan tuntosarvet heikosti kampahampaiset, naaraan ohuet, siimamaiset
 
30 - 34 mm
Luperina dumerilii, ei Suomessa
  • etusiipien kirjavuus vaihtelee ja joskus laji muistuttaa ruskeaa C. haworthii'ta
  • koko keskisarake usein tumma, selvästi erottuva
  • aaltoviiru erottuu koko pituudeltaan, vertaa L testacea sekä L. nickerlii
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää syys- marraskuussa
  • lähinnä meitä Keski-Saksassa
  • avoimet. kuivahkot ruohostot, joista puusto puuttuu tai on niukkaa
  • toukka ruohojen varsissa tai juuristossa
 
33 - 36 mm
Luperina nickerlii, ei Suomessa
  • tasavärisin ja tummin näistä kolmesta lajista
  • aaltoviiru erottuu heikosti, palasina, vertaa L dumerilii
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää elo- syyskuussa
  • lähinnä meitä Keski-Saksassa, Länsi-Puolassa
  • dyyni- ja suolakkoalueet
  • toukka ruohojen tyviosissa
Euroopassa vielä kuusi Luperina -lajia:
  • Luperina siegeli Sardinia
  • Luperina kruegeri Sardinia
  • Luperina tiberina Italia
  • Luperina taurica Ukraina
  • Luperina rubella Italia - Romania
  • Luperina samnii Italia
 

Fabula -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

46 - 53 mm
Fabula zollikoferi, kaakonpeittoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
    (mm. valkoiset takasiivet)
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • kuvan ylempi yksilö yksivärinen nimimuoto ja alempi kirjava f. internigrata -muoto
  • munuaistäplä näkyvissä tai ainakin sen tumma pohjukka, vertaa N. typhae
  • takasiivet melko tasaisen vaaleat, vertaa N. typhae
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Etusiivet, jotta suonet näkyvät selvemmin
 

Nonagria -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

39 - 56 mm
Nonagria typhae, osmankäämiyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • kuvan ylempi yksilö vaalea nimimuoto ja alempi tumma f. fraterna -muoto
  • mustatäpläiset, vaaleat suonet näkyvät hyvin aina ripsiin asti, vertaa F. zollikoferi
  • takasiivissä selvä, suonten halkoma tumma vyö, vertaa F. zollikoferi
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • fraterna -muodon etusiiven väritys muistuttaa A. crenata'n tummaa alopecurus -muotoa, jolla kuitenkin
    • kellertävät, selvät yökköstäplät
    • vähitellen ulospäin tummenevat takasiivet
 

Rhizedra -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

30 - 50 mm
Rhizedra lutosa, isokalvakkayökkönen
  • iso koko, siipien kuviottomuus, terävä kärki ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • yleensä ulompi poikkiviiru ja takasiiven kaarijuova näkyvät pisteinä, mutta siivet voivat olla ilman pisteitäkin
  • molemmat siipiparit voivat olla enemmän tai vähemmän kehnäisiä
  • takasiivet vaaleat mutta välillä kehnäisyys voi muuttaa ne tasaisen harmaiksi
  • joskus tavataan niin pieniä yksilöitä, että ovat kooltaan kuin S. buettneri, tällöin laji varmistuu takasiivistä
    • R lutosa tasaisesti kehnäiset
    • S buettneri aina pitkittäissuuntaan tummavarjoiset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Sedina -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

30 - 33 mm
Sedina buettneri, pikkukalvakkayökkönen
  • kuin R lutosa pienoiskoossa
  • Euroopassa ei minikokoisen R lutosa'n lisäksi muita samannäköisiä lajeja
  • takasiivet vaaleat, pitkittäissuuntaan aina tummavarjoiset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Phragmatiphila -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

25 - 27 mm
Phragmatiphila nexa , sorsimoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Arenostola -suku

Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta

30 - 33 mm
Arenostola phragmitidis, pilliyökkönen
  • etusiipien kuviottomuus ja väritys tekevät lajista helposti tunnistettavan
  • Länsi-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia (sisarlaji Kaspianmeren pohjoispuolella)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopan toinen Arenostola -laji:
  • Arenostola unicolor Kaspianmeri
 

Longalatedes -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

31 - 37 mm
Longalatedes elymi, rantavehnäyökkönen
  • etusiipien pohjaväri vaaleankellertävän ruskea, pitkittäissuuntaan tummakehnäinen
  • etusiipien etureuna harmahtava, poiketen siiven muista sävyistä
  • takasiivet vaaleat, melko tasaisen väriset, vertaa Photedes -suku
  • Keski- ja Pohjois-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Lenisa -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

28 - 33 mm
Lenisa geminipuncta, pilkkuruokoyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 

Archanara -suku

Euroopassa 2 lajia, joista molemmat tavattu Suomesta

27 - 29 mm
Archanara neurica, hämyruokoyökkönen
  • siipien alapuolelta puuttuu keskitäplät, vertaa A. dissoluta
  • ruumis hennompi kuin A. dissoluta'lla
  • niska näyttää yksiväriseltä (vain hiukan vaaleita karvoja), vertaa A. dissoluta
  • tähän mennessä (2018) Suomesta tavattu vain yksi yksilö 2014
  • lentää heinä- elokuussa
  • lähinnä meitä pitkin Itämeren rannikkoa juuri Viron puolella
  • kosteikot
  • toukan ravintona järviruoko (Phragmites)
  • tavataan sekä vaaleana että tummana muotona
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
27 - 30 mm
Archanara dissoluta, hentoruokoyökkönen
  • siipien alapuolella keskitäplät, vertaa A. neurica
  • ruumis paksumpi kuin A. neurica'lla
  • niska raidallinen, vertaa A. neurica
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
Niskavertailuja Archanara neurica - Archanara dissoluta
  • A. neurica:
    • niska melkein yksivärinen, vain hiukan vaaleita suomuja
  • A. dissoluta:
    • niska (keskiruumiin etuosa) kirjava, vaalea ja tumma -juovainen
    • vaaleilla yksilöillä näkyy tumma osuus ja tummilla yksilöillä vaalea osuus
 
Alapuolivertailuja Archanara neurica - Archanara dissoluta
  • A. neurica:
    • ei koskaan keskipilkkuja
  • A. dissoluta:
    • aina keskipilkut (näkyvät joskus heikosti)
A. dissoluta -kuva on todella kuluneesta yksilöstä, eli keskipilkut eivät ainakaan kulumalla häviä
 

Coenobia -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

22 - 23 mm
Coenobia rufa, Lähialuelaji, ei Suomessa
  • etusiipien pohjaväri vaihtelee punervanruskeasta harmahtavan-kellertävänruskeaan
  • ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä
  • etusiiven keskellä tummempi pituusjuova ja suonet selvät ulkosarakkeessa
  • takasiivet melko vaaleat ja kaarijuova näkyy pisteinä, vertaa Photedes -suku
  • lentää heinä- elokuussa
  • lähinnä meitä Tanskassa
  • tavattu myös Etelä-Ruotsista
  • kosteikot
  • toukka vihvilöiden varsissa ja juurissa (Juncus)
 

Oria -suku

Suvun ainoa laji Euroopassa

30 - 35 mm
Oria musculosa, ei Suomessa
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Pohjois- ja Keski-Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • kuvan yksilö melko haalea (kulunut ?), normaalisti kellanruskeat kuviot paljon voimakkaammat
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • lentää heinä- elokuussa
  • lähinnä meitä Etelä-Puolassa
  • tavattu vaeltajana Tanskasta
  • steppilaji
  • toukka heinien varsissa ja juurissa mm. hietakastikalla (Calamagrostis)
     
  • suomalaisista lajeista muistuttaa eniten S. albovenosa'n vaaleinta muotoa, jolla ei ole harmaata kehnää juuri ollenkaan
 
34 - 40 mm
Simyra -ryhmä, Rantaheinäyökkönen ja kaverit
kuuluvat alaheimoon iltayökköset
   (Acronictinae)

   kuvan lajit:
  • S. albovenosa
  • S. nervosa
  • S. dentinosa
 

Denticucullus -suku

Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta

22 - 23 mm
Denticucullus pygminus, villahämy-yökkönen
  • pieni, vanttera loppukesän ja syksyn perhonen
  • etusiipien pohjaväri punertavanruskea - kellertävänruskea
  • etusiiven keskellä tummempi pituusjuova ja suonet näkyvät heikosti ulkosarakkeessa, vertaa Photedes -suku
  • etusiivet pyöreäpäiset, varsinkin koiraalla, vertaa Photedes -suku
  • jos etusiiven suonet näkyvät, ne ovat tummia, vertaa P. extrema
  • poikkiviirut usein voimakkaat
  • perhosen kehnäisyys vaihtelee paljon
  • takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset voivat olla hiukan punertavat
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
Euroopan toinen Denticucullus -laji:
  • Denticucullus mabillei Espanja, Sardinia
 

Photedes -suku

Euroopassa 6 lajia, joista neljä tavattu Suomesta

23 - 26 mm
Photedes extrema, palttinahämy-yökkönen
  • rannikkolaji
  • etusiipien pohjaväri vaalea, kellertävänruskea
  • joskus suonten välit voimakkaan kehnäiset
  • ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä, vertaa D. pygminus
  • etusiiven keskellä ei tummaa pituusjuovaa, vertaa D. pygminus
  • etusiiven suonet näkyvät pohjaa vaaleampina, vertaa D. pygminus ja P. fluxus
  • takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset valkoiset
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
23 - 28 mm
Photedes fluxus, liinahämy-yökkönen
  • etusiipien pohjaväri punertavanruskea - kellertävänharmaanruskea
  • joskus voimakkaan kehnäinen
  • ulompi ja joskus myös sisempi poikkiviiru näkyvät pisteinä tai yhtenäisinä viiruina, vertaa D. pygminus
  • etusiiven keskellä ei tummaa pituusjuovaa, vertaa D. pygminus
  • etusiiven suonet näkyvät pohjaa tummempina, vertaa P. extrema
  • takasiivet tasaisen tummat, kuviottomat, ripset valkoiset
    (joskus keskitäplä ja kaarijuova heikosti näkyvissä)
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
17 - 18 mm
Photedes captiuncula, kääpiöhämy-yökkönen
  • pieni koko, siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
     
  • muistuttaa eniten O latruncula'n hiukan tummunutta muotoa
 
23 - 26 mm
Oligia latruncula, varjokorsiyökkönen
  • yleinen Etelä- ja Keski-Suomen laji
 
20 - 25 mm
Photedes minima, mätäsyökkönen
  • siipien kirjailu ja väritys tekee lajista helposti tunnistettavan
  • koiras näyttää sukulaisiinsa verrattuna enemmän 'mittarimaiselta'
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • naaras pienempi, kapeasiipisempi ja kirjavampi kuin koiras
 
20 - 27 mm
Photedes morrisii, Lähialuelaji, ei Suomessa
  • siipien kuviottomuus ja vaaleus tekee lajista helposti tunnistettavan
  • molemmat poikkiviirut näkyvät usein pisteinä
  • suonten välit usein hiukan kehnäisiä
  • Euroopassa ei toista samannäköistä lajia
  • lentää kesä- heinäkuussa
  • lähinnä meitä Ruotsin eteläkärjessä
  • kuivat kalkkibiotoopit, paikoittainen
  • toukka nadoilla (Festuca)
     
  • Keski-Euroopassa pari samannäköistä Pyralidae -lajia
Euroopan kuudes Photedes -laji:
  • Photedes dulcis Espanja
 

Protarchanara -suku

Euroopassa 2 lajia, joista toinen tavattu Suomesta

34 - 39 mm
Protarchanara brevilinea, ruokohämy-yökkönen
  • etusiipien pohjaväri harmaa - ruskehtavanharmaa
  • molemmat poikkiviirut näkyvät pisteinä
  • kuvan yksilöltä puuttuu lajille tyypillinen tyvijuova
  • takasiivet tasaisen tummat, kaarijuovasta muutama piste näkyvissä
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
  • muistuttaa kokonsa ja ulkonäkönsä puolesta eniten Mythimna -lajeja
Euroopan toinen Protarchanara -laji:
  • Protarchanara abrupta Kaspianmeri
 
34 - 40 mm
Mythimna impura, sameaolkiyökkönen
kuuluu sukuryhmään olkiyökköset
   (Noctuinae, Leucaniini)
  • yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa
  • poikkiviiruista ja kaarijuovasta on monesti enemmän pisteitä näkyvillä
  • kaikkialla
  • lentää heinä- elokuussa
  • toukan ravintona heinäkasvit
 

Globia -suku

Euroopassa 2 lajia, joista molemmat tavattu Suomesta

36 - 41 mm
Globia sparganii, pistelampiyökkönen
  • etusiipien pohjaväri kellertävänharmaa - punertavanruskea
  • etusiiven keskellä vahva pituusjuova, jossa munuaistäplän kohdalla U:n muotoinen kolo
  • jos etusiiven keskellä oleva pituusjuova heikko, niin mustareunainen U:n muotoinen kolo korostuu
  • ripsien tyvessä vahva pisterivi, vertaa G. algae
  • takasiivet vaaleat, tyvestä ja suonten kohdilta tummempivarjoiset, vertaa G. algae
  • sukupuolet ovat samanvärisiä
 
32 - 37 mm
Globia algae, ruskolampiyökkönen
  • etusiipien pohjaväri kellertävänharmaa - punertavanruskea
    (yleensä tummempi kuin G. sparganii'lla)
  • etusiiven keskellä vahva pituusjuova, jossa munuaistäplän kohdalla U:n muotoinen kolo heikompi kuin G. sparganii'lla
  • ripsien tyvessä yhtenäinen tyvijuova, vertaa G. sparganii
  • takasiivet tasaisen tummat, kaarijuova usein näkyvissä, vertaa G. sparganii
  • sukupuolet ovat samanvärisiä

Sivu päivitetty-- 30.12.2018 --Page updated

SIVUN TEKIJÄT:
Lassi Jalonen:Perhosen lainaus kuvattavaksi: F. zollikoferi f. internigrata
Jari Kaitila:Vieraslajien lainaus kuvattavaksi: L. dumerilii, L. nickerlii, A. neurica, C. rufa, O. musculosa, P. morrisii, S. dentinosa
Karl-Erik Lundsten:Perhosen lainaus kuvattavaksi: S. nervosa
Pekka Malinen:Kuvauksen järjestäminen luonnontieteellisellä keskusmuseolla: P. brevilinea
Hannu Saarenmaa:Perhosen lainaus kuvattavaksi: P. nexa
Pertti Pakkanen:Sivun suunnittelu, lajikuvat, määritystekstit